Moi!
20. syyskuuta 2012 15.58 Johanna Sumuvuori johanna.sumuvuori@gmail.com kirjoitti:
Julkaisen huomenna vihreiden blogissa tekstin, jota sorvailin tässä jo vähän. Jos ehdit tsekata, onko siinä jotain virheitä tms. olen kiitollinen. Yritin taas etsiä sitä lukua, mikä Helsingillä menee vuosittain lisenssikustannuksiin (muistelin että se olisi ollut noin 5 miljoonaa, mutta yllätys yllätys, eihän sitä niin vain löydy).
Juttelin Markku Raition kanssa OKFestissä. Hän yritti taas ehdottaa, että keskityttäisiin open dataan ja unohdetaan kaupungin sisäiset työkalut, koska open data on paljon isompi juttu. Toki se on isompi juttu, mutta ei murhan takia raiskausta unohdeta.
Samaan hengenvetoon Raitio sanoi, että IT-menot ovat kaupungilla 100 miljoonaa vuodessa, ja että FSFE:n kiusaaminen voisi enintään tuottaa 20 miljoonan säästöt, joka ei Raition mielestä ole juuri mitään, koska open dataan keskittymällä voidaan saada paljon enemmän hyötyä jonka rinnalla joku 20 miljoonaa on ihan pikkujuttu. Harmi etten saanut nauhalle tätä, tai videolle, Raitio nimittäin oli silminnähden hemostunut kun mä rupesin juttelemaan sen kanssa. Jotain se piilottelee.
Omat kommenttini alla. Laitan samalla kopion meidän tiimin sisäiselle luottamukselliselle listalle finland@fsfe.org jos jollain muulla on täydennettävää. (tiimin jäsenet näkyy http:/fsfe.org/fi/)
Suljettu tieto nakertaa demokratiaa ja haaskaa rahaa
..vai salattu tai pimitetty tieto? Suljettu tieto viittaa avoimen tiedon vastakohtaan, sinä ilmeisesti viittaat siihen että hallinto pimittää toimintaansa.
Olen maallikkonörtti, joka on yrittänyt viime vuosina ottaa selvää julkisen sektorin tietojärjestelmähankinnoista ja niihin uppoavista summista, koska olen myös poliitikko. Myönnän avoimesti, etten ole minkään sortin IT-asiantuntija. En pysty briljeeraamaan alan hallitsemisella. Siksi joudun etsimään tietoa eri lähteistä, että pystyisin arvioimaan, mikä on järkevää ja mikä ei. IT-hankinnoissa käytetään suuria summia veroeuroja, joten en voi suhtautua asiaan viileästi - ikään kuin se ei koskisi juuri minua.
Hyvä! Erityisesti viimeinen lause toivoisi herättävän lukijoissa.
Enemmistö valtakunnallisista ja kunnallisista päättäjistä eivät ole IT-spesialisteja, joten tiedon avoin saaminen on välttämättömyys. Poliitikolta ei voi vaatia, että hänen on oltava alalla pystyäkseen ymmärtämään jutun juonen päätöksenteon kohteesta. Itse asiassa suurin osa päätöksenteosta kävisi demokraattisesti valituille luottamushenkilöille melko mahdottomaksi, jos edellytyksenä olisi hallita valtava määrä asioita täydellisesti.
Jos poliitikon päätöksenteon pohjaksi saama tieto on ristiriitaista ja vaikeasti saatavilla, epäilys herää välittömästi, vaikka asiat olisivat kunnossakin. IT-hankinnoissa tilanne on valitettavasti se, että hyvin harva päättäjä pystyy arvioimaan, millaisia vaihtoehtoja on tarjolla. Haluan uskoa, että vaihtoehtoja on lähes aina.
Tällä hetkellä kiistellään pääkaupunkiseudun terveydenhuollon asiakastietojärjestelmästä, tuttavallisemmin Apotista. Hankkeesta esitetyt summat ovat pyörineet muutamasta sadasta miljoonasta yli puoleentoista miljardiin. Poskettomista luvuista kuitenkin puhutaan. Tällä hetkellä on ikävä tunne, että hanketta on valmisteltu varsin vaihtoehdottomasti hyvin pitkälle. Ajattelen, että tässäkin hankkeessa olisi pitänyt selvittää avoimen koodin tai avointen rajapintojen vaihtoehtoja ja mahdollisesti pilkkoa hanketta pienempiin osiin, että asiaa olisi helpompaa ymmärtää. Nyt asiantuntijatkin voivottelevat, miten monimutkainen ja järkälemäinen kokonaisuus Apotti on. Mitään ei ole kuitenkaan vielä lopullisesti päätetty.
Hyvää tekstiä! Pilkkominen pieniin osiin olisi hyvä juttu monin tavoin, koska jos tehdään massiivinen hanke, niin kilpailutuksessa tarjoajayrityksiä on vain kaksi eikä siis ole todellista kilpailutusta, plus että hankkeen riskit ovat massiivisia, tulokset epävarmoja toimituspäivään (2017?) asti jne.
Hankkiminen pienemmissä osissa mahdollistaa: - enemmän tarjoajia, paremman mahdollisuudet suomalaisilla yrityksillä - osakokonaisuudet toimittavat jotain nopeammin ja mahdolliset ongelmat näkyy nopeammin, mikä tarkoittaa parempaa riskienhallintaa - pienemmät osakokonaisuudet mahdollistaa ketterät ohjelmistokehitysmenetelmät ja paremman laadun - osittain rakentaminen lisää osien välisten rajapintojen saamaa huomiota, mikä edistää avointen rajapintojen kehittymistä, toisin kuin massiivisissa järjestelmissä jotka ovat yhden toimittajan hallitsemia isoja mustia aukkoja, joissa asiakkaan datat pidetään panttivankina
Blogia ajatellen em. pointtien tiivistäminen on vähän hankalaa. Ehkä jotenkin tuota riskienhallintaa voisi painottaa palastelun pääetuna.
Kiinnostuin toden teolla julkisiin tietoliikennekustannuksiin liittyvistä kysymyksistä toimiessani Helsingin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan puheenjohtajana. Hirvitti, että viraston tiukasta budjetista kaadettiin vuosittain lähes 90 000 euroa Microsoftin lisenssimaksuihin. Samaan aikaan
Miksi muuten ko. lautakunta maksaa näitä lisenssejä? Kaupungillahan on Atealta (MS jälleenmyyjä) ostettuna koko hallinnolle lisenssit keskitetysti, eihän tällaisia lisämaksuja pitäisi olla piilotettuna minnekään? Paljonkohan siis Helsinki oikeasti maksaa Microsoftille vuosittain?
väänsimme siitä, miten saamme torjuttua paineet leikata kulttuuriavustuksista. Tuli se tunne, jota kuvataan Pahkasian vanhassa sarjakuvastripissä. Kuvassa ukko kurkistaa kellariin, jonne joku on juuri tippunut ja kiroilee kuuluvasti. Kuvatekstissä lukee, että "sisimmässään vanha isäntä tiesi, että kaikki ei ollut ihan kohdillaan."
Helsingin kaupungin lisenssimaksuista kulttuurikeskuksen osuus on vain kärpäsenkakka, kokonaiskulut ovat huomattavasti suuremmat. Samaan aikaan monet eurooppalaiset kaupungit ovat onnistuneet pienentämään tietotekniikkakulujaan siirtymällä käyttämään yhä enemmän avoimen koodin ohjelmistoja. Myös Suomen oikeusministeriössä on pystytty vähentämään it-kuluja avoimeen lähdekoodiin siirtymällä.
+ että kyseiset EU-kaupungit ovat kotiuttaneet nämä rahat paikallisille markkinoille, mikä on lisännyt verotuloja. Esim Etelä-Espanjan Linux-panostus on selkeästi vaikuttanut talouteen, jopa siinä määrin että Pohjois-Espanjassa paikalliset yritykset lobbasivat läpi että sielläkin pitää suosia avointa lähdekoodia, jotta pohjoisen perinteisesti rikkaammat firmat eivät jää hopeasijalle talouskehityksessä.
Helsingin kaupunki toteutti taannoin aloitteni pohjalta avoimen koodin kokeilun, jonka johdosta kaikille kaupungin työasemille asennettiin OpenOffice -ohjelmisto (nykyään LibreOffice). Eteenpäin ei kuitenkaan ole menty, sillä kaupunki katsoo, että avoimiin järjestelmiin siirtyminen tulisi liian kalliiksi. Siitä, onko tämä totta, on esitetty toinenkin näkemys.
..pitäisiköä sanoa suoraan laskelman summa 21,5 miljoonaa euroa? Varmasti pistäisi ihmiset miettimään että miten ihmeessä sellanen luku on saatu.
Esimerkiksi avointen ohjelmistojen käyttöä edistävä FSFE-säätiö on kritisoinut kaupungin johtopäätöksiä ja laskelmien epäavoimuutta voimakkaasti.
Voitko laittaa linkin tässä kohtaa sivulle http://fsfe.org/news/2012/news-20120412-02.fi.html
Nyt olen pyytänyt laskemia nähtäväkseni, ja ne on luvattu näyttää, vaikka papereita en saakaan. Periksi en ole vielä antanut. Jätin kesäkuussa uuden aloitteen, jossa edellytetään, että avoimen koodin toimisto-ohjelmisto edes säilytetään ja ylläpidetään Helsingin kaupungin työasemilla.
Avoimuus on trendikäs sana, mutta sillä on myös sisältöä. Avoimuudella tehdään parempia päätöksiä ja voidaan säästää myös paljon rahaa.
Tuo säästö on tärkeä argumentti, mutta pieni riski on aina, että muutosvaihe on hetkellisesti kalliimpi. Miten olisi "parempia päätöksiä ja enemmän vastinetta vähemmillä verorahoilla"?
Kiitos asian edistämisestä! Jaetaan linkkiä sosiaalisessa mediassa.